Abstraktin aika - Epäesittävä suomalainen valokuvataide 1920-2020
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Doctoral thesis (monograph)
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2021
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
251
Series
Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 15/2021
Abstract
In recent years, no follower of photographic art can have avoided coming into contact with abstract photography. It seems to be everywhere, from the most expensive galleries to the smallest independent exhibition spaces. New makers emerge, and established artists who previously confined themselves to representational art are now working on abstract works. Numerous photography magazines have covered it, dedicating entire issues to the theme. What is it all about? And what exactly is abstract photography? Then there is the question of whether combining photography and abstraction is even possible or meaningful? To answer these questions this research gathers together over 100 years of abstract photography and approaches photographers and artists about their practice through interviews. As concepts, photography and abstraction seem to be almost opposites. The concept of abstract is usually used specifically to refer to non-representational art and photographic medium is traditionally described as a medium of exact representation. Interpreting non-representational images is further complicated by the variety of definitions used. The thought patterns and manufacturing techniques involved in producing abstractions are manifold. However, what all the definitions have in common is that they refer to photography with unrecognisable or hard-to-recognise subjects.Other recurring themes in abstract photographic art include an investigative orientation, experimentalism, a focus on the working process, and commentary on technical reforms. Medium- related self-referentiality is key: the subjects of abstraction often include the history and characteristics of photography, and the materials of the medium. Throughout its existence, the main subject of photographic abstraction has been photography itself. Furthermore, abstract photographic art is pictorial, non-narrative, and non-verbal. However, this does not mean that abstract photographic art could not be political. Throughout its history, abstract photography has been used as a means to criticise the features and changes of the art world and society in large. Time after time, abstraction challenges the traditional forms of expression and methods of photography, and functions within this medium as a force promoting renewal and vitality. Abstraction reflects the historical changes in photography over the past century. It highlights the technical changes in photography, but also the relationship between photography and the issues surrounding it, such as science or other art. The history of abstraction reflects the essential questions in the field of photography in each era. Finnish contemporary photographic abstraction returns to 19th-century scientific photography, 1920s avant-garde photograms, and studies of motion. With the emergence of new artists, however, each decade sees a change in content. What all abstractionists have in common is a desire to break the representational character of photography and to boldly study different aspects of photography. Makers of photographic abstractions are always required to consciously work against the norms of photography. Abstraction is bold thinking.Viime vuosina abstraktia valokuvataidetta on tuntunut olevan kaikkialla, kaikkein kalleimmista gallerioista aina omaehtoisimpiin näyttelytiloihin saakka. Uusia tekijöitä putkahtelee esiin ja jo etabloituneet, aiemmin esittävässä ilmaisussa pitäytyneet taiteilijat työstävät nyt abstrakteja teoskokonaisuuksia. Lukuisat valokuvalehdet ovat käsitelleet aihetta omistaen sille kokonaisia teemanumeroita. Mistä ilmiössä on kyse? Mitä abstrakti valokuvaus tarkalleen ottaen on? Ja onko näiden kahden käsitteen, valokuvauksen ja abstraktion, yhdistäminen edes mahdollista tai mielekästä? Näihin kysymyksiin pyrin tässä tutkimuksessa vastaamaan kokoamalla yhteen valokuvateoksia yli sadan vuoden ajalta sekä perehtymällä abstraktien valokuvien tekijöiden motiiveihin haastattelujen kautta. Käsitteinä valokuvaus ja abstraktio saattavat tuntua toisilleen vierailta. Abstraktilla viitataan perinteisesti epäesittävään kuvataiteeseen, kun taas valokuvaus koetaan nimenomaan esittävänä ilmaisumuotona. Epäesittävien valokuvien haltuunottoa vaikeuttavat myös niistä käytettävien määritelmien vaihtelu sekä se, että abstraktien valokuvateosten tuottamiseen liittyvät teoriat ja valmistustekniikat ovat moninaisia.Yhteistä kaikille valokuva-abstraktion määritelmille kuitenkin on, että puhutaan valokuvauksesta, jossa kuvan kohdetta ei voi tunnistaa, tai sen tunnistaminen on vaikeaa. Valokuvallisissa abstraktioissa toistuvia teemoja ovat tutkimuksellisuus, kokeellisuus, työprosessia painottava tekemistapa ja valokuvauksen teknisten uudistusten kommentointi. Mediallinen itsetutkimuksellisuus on olennaista; valokuvauksen historia, ominaispiirteet ja sen omat materiaalit ovat usein abstraktion aiheena. Voikin sanoa, että valokuva-abstraktion tärkein aihe on koko sen olemassaolon ajan ollut valokuvaus itsessään. Abstrakti valokuvataide on myös usein vaikeasti sanoitettavaa ja epänarratiivista. Tämä ei tosin tarkoita, etteikö abstrakti teos voisi olla julistava tai poliittinen, päinvastoin. Abstraktion avulla on sen historian aikana otettu toistuvasti kantaa erilaisiin taidekentän ja yhteiskunnan piirteisiin, asenteisiin ja muutoksiin. Historiansa aikana valokuvallinen abstraktio on toistuvasti haastanut valokuvauksen perinteiset ilmaisu- ja tuotantotavat ja toiminut mediumin uudistumista ylläpitävänä moottorina. Abstraktioissa heijastuvat valokuvauksen sadan viime vuoden historialliset muutokset ja valokuvakentän kunkin ajan olennaiset kysymykset. Ne tuovat näkyviin valokuvauksen tekniset muutokset, mutta myös valokuvan suhteen sitä ympäröiviin asioihin, kuten esimerkiksi tieteeseen tai muihin taiteisiin. Suomessa nykypäivän valokuva-abstraktio kiertyy takaisin kohti 1800-luvun tieteellistä valokuvausta, 1920-luvun avantgardistisia fotogrammeja ja liiketutkielmia. Uusien tekijöiden myötä sisältö kuitenkin päivittyy joka vuosikymmenellä uudelleen. Yhteistä kaikille abstraktiosta kiinnostuneille on halu rikkoa valokuvan esittävyys ja tutkia ennakkoluulottomasti valokuvan erilaisia ominaisuuksia. Valokuva-abstraktio vaatii tekijältään aina tietoisen päätöksen työskennellä valokuvan normiston vastaisesti. Abstraktio on rohkeaa ajattelua.Description
Väitös järjestetään 26.3.2021 12:00 – 14:00 etäyhteydellä Zoomissa https://aalto.zoom.us/j/61259729404
Supervising professor
Laakso, Harri, Prof., Aalto University, Department of Media, FinlandKeywords
valokuvataide, abstrakti valokuvataide, abstraktio, photographic art, abstract photography, abstraction