Hiedanrannan hiilinielut ja hiilinielujen lisäämisen keinot

Tutkimuksen perusteella tuotettiin raportti, jonka tarkoituksena on 1) kuvata kuinka viheralueiden hiilidioksidin luonnolliset päästöt ja hiilensidonta käyttäytyvät Hiedanrannan alueella, 2) määrittää kuinka korttelipihojen hiilinieluja voitaisiin lisätä erilaisilla suunnittelun ratkaisuilla, sekä 3) selvittää minkälainen vaikutus erilaisilla suunnitteluratkaisuilla, huomioiden sekä maanpäällisen viherrakentamisen, että maaperän, on hiilidioksidin nieluihin ja varastoihin. Tarkastelun laativat Leena Järvi, Liisa Kulmala, Hei S (Michael) Lee, Mari Ariluoma, Minttu Havu, ja Ranja Hautamäki. Kaupungilta työn valmistelussa ovat olleet mukana Anna Levonmaa sekä Kaisa Mustajärvi ja Hiedanrannan Kehitys Oy:n puolelta Reijo Väliharju ja Saara Melama. Lisäksi työssä ovat olleet mukana Hiedanrannan viherrakenteita suunnittelevat konsultit: maisema-arkkitehti Milla Hakari Loci Maisema-arkkitehdit -toimistosta sekä Aino Karilas ja Anu Riikonen Sitowise-toimistosta.

Tämän raportin tarkoituksena on määrittää 1) suunnitteilla olevan Hiedanrannan viheralueiden hiilinielujen voimakkuus ja niiden alueellinen vaihtelu, 2) keinoja kasvattaa kasvillisuuden hiilinieluja kortteleissa ja 3) tehokkaimmat keinot lisätä hiilinieluja ja varastoja puistoalueilla. Korttelipihojen ja puistoalueiden hiilensidontaa kuvaavissa luvuissa ei ole huomioitu kasvualustan tai maaperän luonnollisia päästöjä, tai viheralueiden rakentamisesta ja ylläpidosta tulevia päästöjä. Hiedanrannan nykyisten suunnitelmien mukaiset viheralueet sitoisivat vuodessa itseensä arviolta 4600 tonnia hiilidioksidia vastaten 0.3 % arvioiduista alueen käyttöaikaisista kulutuksen, liikkumisen ja energiantuotannon päästöistä. Korttelialueilla tehokkaimmat keinot lisätä hiilinieluja oli puiden määrän lisääminen ja puistoalueilla erityisesti isojen puiden tiheyden kasvattaminen. Yleisesti maanvaraisen kasvillisuuden lisäämistä tulisi suosia mieluummin kuin esimerkiksi kasvikattoja. Niittyjen lisäämisellä ei ole merkittävää vaikutusta viheralueiden hiilensidontaan. Esimerkiksi 50 vuoden ajanjaksolla puusto nurmikolla sitoisi hiilidioksidia neliömetriä kohden 115 kg ja vastaavasti niityllä 105 kg. Tiheämmin istutetuilla suurilla puilla voidaan Hiedanrannan hiilinieluja kasvattaa 18 %. Maaperän osuus hiilivarastostoista oli huomattava: nurmikolla 71 % ja niityllä 57 % puistoalueen hiilivarastosta. Tutkimuksessa kasvualustan merkitys hiilensidonnassa ja varastoinnissa on merkittävä. Hiilirikas eli paljon orgaanista ainesta sisältävä kasvualusta hajoaa nopeasti ilmakehään, ja kasvillisuudella saattaa kestää vuosia sitoa sitä takaisin. Keskeinen kysymys on, mistä kasvualustassa käytetty orgaaninen aines on peräisin: jos kasvualustassa on käytetty jätteestä valmistettua kompostia, päästöt ilmakehään tapahtuisivat joka tapauksessa, ja näin näennäisesti kielteiset päästöt ilmakehään ovatkin lopulta myönteisiä. Hiedanrannan tutkimus osoittaa, että hiiliviisailla ratkaisuilla voidaan vahvistaa hiilinieluja ja tukea hiilineutraaliuden tavoitetta. Tämä koskee sekä viherrakenteen määrää että laatua kaupunkisuunnittelussa.

Citation

Järvi, L, Kulmala, L, Lee, H S, Ariluoma, M, Havu, M & Hautamäki, R 2024, Hiedanrannan hiilinielut ja hiilinielujen lisäämisen keinot . CO-CARBON-hanke . < https://cocarbon.fi/wp-content/uploads/2024/05/Hiedanranta_raportti_final-draft.pdf >

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202409186413

Collections

[article-cris] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS

Show all metadata

Hiedanrannan hiilinielut ja hiilinielujen lisäämisen keinot

Access rights

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

Authors

Date

Department

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Language

Pages

Series

Abstract

Description

Keywords

Other note

Citation

Permanent link to this item

Collections