You see a lock anywhere? - Elusive architectural boundaries of home detected through cinematic frames
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Doctoral thesis (monograph)
| Defence date: 2025-05-23
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
en
Pages
165
Series
Aalto University publication series Doctoral Theses, 67/2025
Abstract
Creating boundaries can be seen as one of the main functions of architecture. Discussion about boundaries, however, is often limited to a superficial level, noting only the boundaries between, say, inside and outside or private and public – and even equating them. Every line in an architectural drawing may end up influencing social situations, and political or ideological implications may stay hidden if they are not commonly discussed. The present study delves into the functioning and meanings of architectural boundaries in human relationships. The focus is on the boundaries of the home during the period of post-World War II modernism, when widespread societal changes made it possible to rearrange people’s way of life. To examine the mechanics of architectural boundaries, the study asks a number of questions. How do architectural boundaries contribute to the concept of home? How do architectural boundaries operate as vehicles in shaping dwelling, social situations, and culturally shared expectations of domestic life? What happens if those boundaries are unclear? To look beyond the conventions of the architectural discipline, the study approaches architectural boundaries through six fiction films. The film analyses investigate why boundaries of home are needed, what situations follow from unreliable boundaries, and how boundaries can both provide stability and be open to change. In addition to the films, the research material also includes reallife architectural examples and an interdisciplinary selection of literature. Through the notion of cinematic frames, the study detects how architectural boundaries influence social situations and how they can embody assumptions of dwelling and life courses. The study introduces the concept of elusive boundary to describe ambiguous spatial boundaries that can be difficult to grasp or place, but which are detectable due to their effects on people. The film analyses show that architectural boundaries both produce and reflect spatialized longing. Moreover, the way architectural boundaries function as a measure of success in human lives becomes especially clear through the recurring characters of the widow and the widower in the case films. Housing design often assumes the family lifestyle that has been inherited from previous generations, although a misfit would be free to arrange their lives in a different way. The situation of the widow entails a break from previous life and the possibility to rearrange one’s living situation and social relations after the demise of the nuclear family narrative. The study argues that architectural boundaries are far more complex than the simplified ways they are often presented in architectural discourse. Architecture can, with its temporal logic, create expectations for the future which are based on the assumptions of the past. Boundaries create stability but can also act as tools for change, and films from the past can show how change has been reacted to and how it has been built previously. The methodological setting of the study, that parallels the expressive languages of film and architecture, shows that the internal narratives of architecture cannot necessarily be grasped with the traditional methods of representation. Detecting the stories connected to the architecture may require methodical experiments, an outside perspective and the possibility to follow the progression of situations over time and in use.Rajojen luominen on yksi arkkitehtuurin päätehtävistä. Keskustelu rajoista saattaa kuitenkin usein jäädä pintapuoliseksi, jos tarkastelu huomioi vain rajat sisä- ja ulkotilan tai yksityisen ja julkisen välillä tai jopa yhdistää ne. Arkkitehtuurisuunnittelun viivat voivat kuitenkin vaikuttaa sosiaalisiin tilanteisiin, ja viivojen poliittiset sekä ideologiset merkitykset saattavat pysyä piilossa, jos niistä ei ole totuttu keskustelemaan. Tämä tutkimus syventyy arkkitehtonisen rajan toimintaan ja merkityksiin ihmisten välisissä suhteissa. Tarkastelussa ovat erityisesti kodin rajat toisen maailmansodan jälkeisen modernismin aikana, jolloin laajat yhteiskunnalliset muutokset mahdollistivat elämän uudelleenjärjestelyn. Tutkimus selvittää arkkitehtonisten rajojen mekaniikkaa ja kysyy, miten rajat vaikuttavat kodin ajatukseen? Miten arkkitehtoniset rajat toimivat niiden muokatessa asumista, sosiaalisia tilanteita ja kulttuurisesti jaettuja odotuksia jokapäiväisestä elämästä? Mitä tapahtuu, jos nämä rajat ovat epäselviä? Jotta tutkimus katsoisi arkkitehtuurin konventioita pidemmälle, se lähestyy arkkitehtonisia ja tilallisia rajoja kuuden fiktioelokuvan kautta. Elokuva-analyysit tutkivat, mihin kodin rajoja tarvitaan, mitä tilanteita epäluotettavista rajoista seuraa ja kuinka rajat voivat sekä luoda vakautta että olla avoimia muutokselle. Elokuvien lisäksi aineistona on todellisen maailman arkkitehtuuriesimerkkejä sekä monialaista kirjallisuutta. Tutkimus tarkastelee elokuvallisten raamien (cinematic frame) läpi arkkitehtuurin käyttäjän kokemusta ja havainnoi, kuinka arkkitehtoniset rajat vaikuttavat sosiaalisiin tilanteisiin ja kuinka ne sisältävät oletuksia asumisesta ja elämänkaarista. Tutkimus esittelee termin pakeneva raja (elusive boundary) kuvatakseen monitulkintaisia tilallisia rajoja, joista voi olla vaikea saada otetta, mutta jotka ovat havaittavissa ihmisiin kohdistuvien vaikutuksien vuoksi. Elokuva-analyyseista ilmenee, että arkkitehtoniset rajat sekä tuottavat että heijastavat tilallista kaipausta. Lisäksi arkkitehtonisten rajojen toiminta ihmiselämän menestyksen mittarina tulee erityisen selvästi esille aineistoelokuvissa toistuvan lesken hahmon yhteydessä. Asuntosuunnittelu edelleen usein olettaa aiemmilta sukupolvilta perittyä perheellistä elämäntyyliä, vaikka näihin odotuksiin sopeutumaton henkilö olisi vapaa järjestämään elämänsä myös toisin. Lesken tilanne merkitsee katkoa aiemmasta elämästä sekä mahdollisuuden asumisen ja sosiaalisten suhteiden uudelleenjärjestelyn ydinperhenarratiivin jälkeen. Tutkimus väittää, että arkkitehtoniset rajat ovat paljon monimutkaisempia kuin millaisina ne arkkitehtuurikeskustelussa usein esitetään. Arkkitehtuuri voi ajassa ja tilassa etenevällä logiikallaan luoda odotuksia tulevasta nojaten menneisyyden oletuksiin. Rajat luovat sekä pysyvyyttä että voivat toimia muutoksen välineinä, ja menneisyyden elokuvat näyttävät, kuinka muutokseen on suhtauduttu ja kuinka muutos on aiemmin rakennettu. Tutkimuksen elokuvan ja arkkitehtuurin ilmaisukielet rinnastava metodinen asetelma osoittaa, että arkkitehtuurin sisäistä kerronnallisuutta ei välttämättä tavoiteta perinteisillä esityskeinoilla kuten teknisillä piirroksilla. Arkkitehtuuriin liitettyjen tarinoiden havaitseminen voi vaatia metodisia kokeiluja, ulkopuolista näkökulmaa sekä mahdollisuutta seurata tilanteiden etenemistä ajassa ja käytössä.Description
Supervising professor
Savolainen, Panu, Asst. Prof., Aalto University, Department of Architecture, FinlandThesis advisor
Vartola, Anni, Senior University Lecturer, Aalto University, Department of Architecture, FinlandKyösola, Satu, Senior University Lecturer, Aalto University, Department of Film, Finland